Tahdoin postata omat keikkafiilikseni vielä näinkin monta päivää itse keikan jälkeen.
Tulin Kaisaniemeen kello 16.30 ja ilokseni huomasin, että porukkaa oli yhä sen verran, että saattaisin nähdäkin jotakin. Painelin kuitenkin ensimmäiseksi ostamaan paidan ja vasta sitten etsimme sopivan paikan. En tiedä tarkalleen, kuinka kaukana olin lavasta, mutta ainakin parisataa metriä. Siinä "golden circlen" ulkopuolella heti olin.
Mannan alkaessa soittaa tunnelma oli jäätävä. Satunnaisesti joku taputti tahtia, mutta muuten sitä odotti vain seuraavaa. Ihan mukavaa ajanvietettä kuitenkin. Toisena lämppärinä toiminut White Lies taas oli paljon parempi - jos vain olisin osannut sanat, olisin laulanut mukana. Tyydyin siis vain naputtelemaan jalalla tahtia.
Erittäin täsmällisesti kello 20.00 (tai muutamaa minuuttia aiemmin) lavalle astui pääesiintyjä eli Muse! Ja välittömästi kuumuuden aiheuttama uupumus katosi. Exogenesis -sinfonian ensimmäinen oli hyvä aloitus (Take A Bowkin olisi ollut kiva) ja Uprisingin räjähtäessä soimaan yleisö riehaantui täysin. Heti perään soinut Supermassive Black Hole paransi tunnelmaa entisestään. Noiden lisäksi suosikkini illan settilistasta olivat Map Of The Problematique, Hysteria, Starlight, Time Is Running Out ja Plug In Baby.
Viimeisen biisin eli Knights Of Cydonian soidessa fiilis oli haikea, sillä tiesin keikan loppuvan sen jälkeen. "Tässäkö tämä oli?!" -tunne oli varmaan monilla, sillä Muse soitti vain hieman yli puolitoista tuntia, tai aika lailla juuri sen verran. Olisin jäänyt kaipaamaan MK Ultraa ja Citizen Erasedia. Silti olin pienessä keikkahurmoksessa, sillä olin onnistunut kipeyttämään polvet, selän, kädet ja saamaan haavan käteeni. Ei niitä edes huomannut keikan aikana. Keikkahurmoksesta kertoi myös se, että unohtelin sanoja lähes kaikista biiseistä. :D
